Vuonna 2022 kirjoitimme yhdessä ystäväni kanssa kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on saada Suomeen lakimuutos, joka mahdollistaa valvottujen huumeiden käyttötilojen pilotoinnin. Käyttötilat ovat ammattilaisten valvomia matalan kynnyksen toimipisteitä, joissa päihteiden käyttäjät voivat turvallisesti ja ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista käyttää huumeita ja saada palvelunohjausta, terveysneuvontaa ja muuta sosiaali- ja terveyspuolen apua. Tilat tavoittavat sellaisia henkilöitä, jotka tippuvat tällä hetkellä kaikkien palvelujärjestelmien ulkopuolelle ja joita on ollut vaikea tavoittaa ja kiinnittää järjestelmiin.

Tällaisten tilojen tarkoitus ei ole edistää päihteiden käyttöä, vaan vähentää huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja, yliannostuskuolemia ja tartuntatauteja sekä ohjata käyttäjiä palveluiden piiriin ja kiinnittää heitä hoitoon. Käyttötilat ovat olleet menestys useissa maissa, kuten Norjassa, Tanskassa ja Sveitsissä.

Aloite eteni eduskuntaan ja päätyi sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä lakivaliokunnan käsittelyyn. Puolentoista vuoden aikana olen tehnyt väsyttävää mutta palkitsevaa työtä varmistaakseni osaltani, että valiokuntien jäsenillä olisi kaikki ajankohtainen tieto käyttötilojen tarpeellisuudesta. Olen toimittanut valiokunnille asiantuntijalausuntoja, joissa kerrotaan käyttötilojen toiminnasta ja niiden kansanterveydellisistä sekä yhteiskunnallisista hyödyistä. Valiokunta on kuullut laajasti asiantuntijoita, kuten Helsingin kaupungin päihdepalveluiden edustajaa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta (THL), sosiaali- ja terveysministeriötä (STM), oikeusministeriötä, rikosoikeuden asiantuntijoita ja monia muita alan asiantuntijoita.

Järjestin kesäkuussa 2024 jalkautumisen Helsingin kaduille, missä valiokunnan kansanedustajat pääsivät näkemään kaupungin nykytilanteen omin silmin. He kuulivat suoraan päihteitä käyttävien ihmisten kokemuksia sekä kaduilla työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten näkemyksiä. Käyttötilojen puuttuminen tarkoittaa, että ihmiset käyttävät aineita julkisilla paikoilla, kuten leikkipuistojen ja rappukäytävien läheisyydessä, mikä lisää kaikkien turvattomuuden tunnetta.

Kun joulukuussa (15.12.2024) eduskunnassa äänestettiin valiokunnan mietinnöstä, olisin odottanut, että paikalla olisivat ne kansanedustajat, jotka olivat käsittelyn aikana saaneet käyttötiloista kattavan tietopaketin. Oli kuitenkin pöyristyttävää huomata, että viime hetkellä äänestykseen vaihdettiin kansanedustajia, jotka eivät olleet perehtyneet asiaan. Päätöksenteko tehtiin siis ilman, että kaikki asiaan vaikuttavat tiedot ja näkemykset otettiin huomioon. Tämä ei ole demokratiaa, vaan sen irvikuva.

Tällainen toiminta vaarantaa kansalaisaloiteprosessin uskottavuuden. Kansalaisaloitteet ovat tapa tuoda tavallisten ihmisten huolia ja toiveita lainsäädäntötyöhön. Jos niitä ei käsitellä asianmukaisella vakavuudella ja asiantuntemuksella, onko meillä todellista mahdollisuutta vaikuttaa yhteisiin asioihin? Tämä ei ole demokratiaa.