HUSin hallituksessa tehtävät päätökset eivät synny hetkessä, eivätkä ne synny tyhjiössä. Usein julkisuudessa näkyy vain lopputulos: otsikko, äänestystulos tai yksittäinen päätös, mutta todellisuudessa taustalla on usein pitkä ja monivaiheinen prosessi. Tässä blogisarjan Varavaltuutetun päiväkirja -osassa haluan avata hieman sitä, millaista päätöksenteko HUSin hallituksessa todellisuudessa on.

Päätökset syntyvät valmistelun ja keskustelun kautta

Hallitustyöskentely vaatii valtavasti perehtymistä. Esityslistat ovat laajoja, tausta-aineistoa on paljon ja asiat ovat usein monimutkaisia, niin taloudellisesti, juridisesti kuin toiminnallisestikin. Harva asia on mustavalkoinen.

Keskeistä on myös se, että keskustelu ei ala eikä lopu kokoushuoneessa. Asioita käydään läpi etukäteen eri ryhmissä, epävirallisissa keskusteluissa ja neuvotteluissa. Kuunnellaan viranhaltijoita, asiantuntijoita ja toisia päättäjiä. Pyritään ymmärtämään kokonaisuutta: mitä tapahtuu, jos tämä päätös tehdään ja mitä tapahtuu, jos sitä ei tehdä.

Diplomatiaa, neuvottelua ja kompromisseja

Politiikka ei ole vain omien näkemysten julistamista. Se on ennen kaikkea neuvottelemista. Harvoin päätökset ovat täysin oman ideologian tai omien periaatteiden mukaisia. Eikä aina voikaan olla.

HUSin hallituksessa pöydällä olevat asiat koskettavat suoraan ihmisten terveyttä, hoitoon pääsyä ja henkilöstön jaksamista. Kun kyse on näin perustavanlaatuisista asioista, vastuu painaa. Silloin omia periaatteitaan täytyy tarkastella useasta kulmasta ja joskus niistä on pakko joustaa.

Esimerkkinä päätös HUSin nivelkirurgiasta

Hyvä esimerkki tästä on HUSin tekemä päätös nivelkirurgiasta ja niin sanotun yksityisen sektorin kaltaisen toiminnan perustamisesta julkisen järjestelmän sisälle. Lähtökohtaisesti ajatus yksityisistä rakenteista julkisessa terveydenhuollossa ei ole monelle, itseni mukaan lukien, ideologisesti helppo.

Tilanne HUSissa on kuitenkin akuutti. Hoitojonot olivat pitkiä, potilaiden kärsimys todellista ja erilaisia muita keinoja oli kokeiltu jo pitkään ilman riittäviä tuloksia. Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat vähissä.

Kun vastakkain ovat periaatteellinen vastustus ja konkreettinen, välitön tarve parantaa ihmisten hoitoon pääsyä, on uskallettava kysyä: kumpi on tärkeämpää juuri nyt? Tässä tapauksessa minun arvioni oli, että tämä malli oli realistisin ja nopein keino purkaa jonoja ja vastata potilaiden tarpeisiin.

Politiikka on vastuunkantoa

Tällaiset päätökset eivät ole helppoja, eikä niitä tehdä kevyin perustein. Ne vaativat kykyä katsoa omaa arvopohjaa kriittisesti ja tunnistaa, milloin joustaminen palvelee suurempaa hyvää.

Politiikka on vastuunkantoa. Se on kompromisseja, keskeneräisiä ratkaisuja ja joskus epämukavia päätöksiä. Mutta silloin, kun kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja terveydestä, tärkeintä on toimia niin, että seuraukset ovat mahdollisimman hyvät mahdollisimman monelle, vaikka se tarkoittaisi, ettei lopputulos ole täydellinen omasta näkökulmasta katsottuna.

Tätä on arki HUSin hallituksessa. Harmaita sävyjä, vaikeita valintoja ja jatkuvaa tasapainoilua periaatteiden ja käytännön todellisuuden välillä.