Vuonna 2025 Suomessa kuoli huumeisiin 333 ihmistä – enemmän kuin koskaan ennen. Yhdessä vuodessa luku kasvoi 86:lla. Päättäjät kauhistelevat, mutta samalla he tekevät leikkauksia ja torjuvat mahdollisuudet muutoksiin. Kriisi ei ratkea sillä, että huudetaan kriisi. Se ratkeaa teoilla.
Taas tehtiin ennätys
Siniristilippu ei nouse salkoon, tori ei täyty riemukkaista äänistä tänä torstaisena aamuna kun tilastokeskuksen uudet huumekuolema luvut julkistetaan. Ennätyksiä tehtiin mutta riemukkaiden huutojen sijaan toria huuhtoo sade ja kuolleiden ihmisten jättämä hiljaisuus.
Jo vuosien ajan Suomessa on kuollut huumeisiin satoja ihmisiä joka vuosi. Vuonna 2025 heitä oli enemmän kuin koskaan aiemmin: 333.
333 ihmistä. 333 kesken jäänyttä elämää. 333 menetettyä mahdollisuutta. Ja jokaisen ympärillä vanhempia, lapsia, ystäviä ja läheisiä, jotka jäivät suremaan.
Ihan viimeistään nyt on aika ymmärtää, että meillä on Suomessa kriisi. Huumekriisi.
Mitä luvut kertovat
Tilastokeskuksen uusimmat tiedot ovat karua luettavaa. Vuonna 2025 huumeisiin kuoli 333 ihmistä. Vuotta aiemmin luku oli 247. Kasvua tuli yhdessä vuodessa 86 kuolemaa eli yli kolmannes, ja määrä on suurin koskaan tilastoitu.
- Naisten kuolemat kasvoivat jyrkästi. Naisia kuoli 94 ja miehiä 239. Naisten osuus nousi vuodessa 20 prosentista 28 prosenttiin, ja naisten huumekuolemien määrä on ennätyksellinen.
- Suurin osa kuolemista oli tapaturmaisia myrkytyksiä. Näihin kuoli 195 ihmistä eli 59 prosenttia kaikista. Pitkäaikaisen käytön tai riippuvuuden aiheuttamia kuolemia oli 94.
- Opioidit tappavat. Buprenorfiini on edelleen yleisin kuolemiin liittyvä aine, ja synteettisten opioidien yleistyminen näkyy selvästi. Myös piristeiden osuus on kymmenessä vuodessa lisääntynyt 8 prosentista 15 prosenttiin.
- Kriisi koskee koko maata. Eniten kuolemia oli Helsingissä (58). Väkilukuun suhteutettuna tilanne oli pahin Päijät-Hämeessä, Satakunnassa ja Kymenlaaksossa.
Tapaturmainen myrkytys tarkoittaa yliannostusta: kuolemaa, joka olisi suurella todennäköisyydellä voitu estää. Jos lähellä olisi ollut naloksonia, käyttötila tai joku, joka huomaa, moni näistä ihmisistä voisi olla hengissä.
Kauhistelua, syyllistämistä ja leikkauksia
Mitä Suomessa on tehty päättäjätasolla, jotta nämä kuolemat saataisiin loppumaan?
Ei mitään.
On kauhisteltu. On todettu, että asia on kamala. On syytetty käyttäjiä. On leikattu auttavilta tahoilta, leikattu sosiaaliturvasta ja leikattu ihmisten tulevaisuudennäkymistä.
Kaikki yritykset tehdä toisenlaista päihdepolitiikkaa on torpattu. Kun kansalaisaloite olisi mahdollistanut valvottujen käyttötilojen kokeilun, eduskunta hylkäsi sen äänin 91–66.
On kai kuviteltu, että kyllä se siitä. Vaan kun ei se siitä. Luku 333 kertoo sen nyt konkreettisesti.
Apu ei kohdistu sinne, missä kuollaan
Hallitus on tällä hallituskaudella ohjannut rahaa hanketoimintaan, joka kohdistuu alle 25-vuotiaisiin. Nuorten tilanne on aidosti huolestuttava: alle 25-vuotiaita kuoli vuonna 2025 64 ja kuolemien kasvu oli suurinta juuri 15–24-vuotiaiden ryhmässä verrattuna vuoden 2024 lukuihin. Nuoriin panostaminen on oikein.
Mutta se ei yksin pelasta heitä, jotka kuolevat useimmin. Eniten kuolemia oli 25–34-vuotiailla, ja 35–44-vuotiaita kuoli lähes yhtä paljon. Kuolleiden mediaani-ikä on 37 vuotta. Neljä viidestä huumeisiin kuolleesta oli vähintään 25-vuotias.
Nämä ihmiset ovat usein käyttäneet pitkään, pudonneet palveluista ja kantavat mukanaan vuosien stigmaa. Heidät tavoitetaan vain, jos palvelut menevät heidän luokseen tai palvelut tehdään sellaisiksi, että ne aidosti tavoittavat ihmisiä.
Kriisi ei katoa huutamalla kriisi
Kriisi katoaa teoilla ja muutoksilla. Tahdolla saada asiat kääntymään. Keinot ovat olemassa tarvitaan vain poliittista tahtoa.
Aloittaa voisi vaikkapa näistä toimenpiteistä:
- Päihdepolitiikan avaus. Lainsäädäntö, joka mahdollistaa valvotut käyttötilat.
- Vielä tehokkaampi opioidikorvaushoitoon pääsy. Opidoidikorvaushoito on tutkitusti tehokkain tapa ehkäistä yliannostuskuolemia silloin kun ihminen käyttää jo huumeita.
- Naloksonia kaikkien ulottuville. Resurssit naloksonin jakoon, jotta yliannostus ei ole kuolemantuomio.
- Jalkautuva ja haittoja vähentävä työ. Palvelut sinne, missä ihmiset ovat.
- Ennaltaehkäisy. Pitkäjänteistä työtä, ei hankkeesta toiseen hyppimistä.
- Yksilöllinen hoitopolku. Pitkäjänteinen ja ihmisen tarpeiden mukaan räätälöity.
- Stigman purkaminen. Niin kauan kuin käyttäjä ei hae apua stigmatisoitumisen pelossa, apu ei tavoita.
Me tarvitsemme muutosta.
Kenen pitää kuolla ennen kuin muutos tapahtuu?
333 ihmistä. Kuinka monen pitää vielä kuolla, ennen kuin jokin muuttuu?
Kenen pitää kuolla, että jokin muuttuu?
Lähteet: Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. Viiteajankohta: 2025. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 29.10.2026]. Saantitapa: https://stat.fi/fi/julkaisu/cmsx2urbgyuz207uhdro7a2cq