Heroiini on palaamassa Suomen huumemarkkinoille pitkän tauon jälkeen. Tämä vain yksi merkki siitä, että koko huumekenttä on muuttunut pysyvästi. Miksi näin tapahtuu juuri nyt, ja mitä sille pitäisi tehdä? Avaan tässä postauksessa ajatuksiani aiheesta.
Tällä viikolla uutisotsikoissa on ollut tieto, että heroiini on palaamassa Suomen huumemarkkinoille. NOPSA-verkoston keräämän kenttätiedon pohjalta olemme raportoineet, että havaintoja heroiinin myynnistä on tehty toukokuusta alkaen ainakin pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla. Asia on herättänyt laajaa mediakiinnostusta, ja olen päässyt useissa haastatteluissa avaamaan ilmiötä tarkemmin.
En halua tässä postauksessa keskittyä heroiiniin itsessään – sitä on uutisoitu kattavasti muualla. Sen sijaan haluan käsitellä sitä, mistä heroiinin paluu on oikeastaan oire: huumemarkkina on muuttunut Suomessa perustavanlaatuisesti, ja tämä muutos on se asia, joka pitäisi nyt ymmärtää ja jolle pitäisi tehdä jotain.
Suomen päällä ei ole lasikupua
Olen saanut antaa useamman haastattelun medialle aiheesta. Yksi yleisimmistä kysymyksistä haastatteluissa on ollut, mistä heroiinin paluu johtuu. Mutta oikea kysymys ei mielestäni ole “miksi heroiini”, vaan “miksi mikä tahansa uusi aine tai ilmiö rantautuu taas Suomeen ennemmin tai myöhemmin” ja siihen vastaus on selvä.
Suomen yllä ei ole lasikupua, joka suojaisi meitä naapurimaiden ja muun Euroopan huumetrendeiltä. Olemme osa eurooppalaista huumemarkkinaa, halusimme tai emme, ja kaikki, mitä tapahtuu muualla mantereella, heijastuu ennemmin tai myöhemmin myös tänne. Heroiini on tästä yksi esimerkki: sitä käytetään laajasti monissa Euroopan maissa, ja on oikeastaan ollut vain ajan kysymys, milloin se rantautuu jossain määrin myös taas isommin Suomen huumemarkkinoille.
Mutta samaa logiikkaa voi soveltaa moneen muuhunkin ilmiöön, jota olemme työssäni NOPSA-verkostossa seuranneet. Esimerkiksi nitatseenit – erittäin voimakkaita synteettisiä opioideja – ovat tehneet hälyttäviä havaintoja Suomessa: THL:n oikeustoksikologiset vainajatutkimukset paljastivat keväällä 2026 protonitatseenia kahden vainajan näytteistä huhti-toukokuussa, kun aiemmin ainetta oli löytynyt suomalaisista vainajatutkimuksista vain kolmesti vuosina 2023 ja 2024. Kun jokin aine yleistyy muualla Euroopassa, sen voimakkaampi rantautuminen Suomeen on todennäköisesti vain ajan kysymys. Tämä toistuva kaava – ei yksittäinen aine – on se, mihin minun mielestäni pitäisi nyt kiinnittää huomiota.
Huumemarkkina on muuttunut
Tämä toistuva kaava on osa isompaa muutosta, joka on tapahtunut Suomen huumekentässä viime vuosina. Aineiden kirjo ja määrä markkinoilla on laajempi kuin koskaan aiemmin.
Erilaisia aineita tuodaan maahan kiihtyvällä tahdilla. Muuntohuumemarkkina käy kuumana: uusia kemiallisia muunnoksia tulee jatkuvasti, ja niillä pyritään tietoisesti väistämään lainsäädäntöä. Lainsäätäjä yrittää juosta perässä ja saada uudet aineyhdistelmät kontrolliin, mutta ei oikein onnistu pysymään kehityksen tahdissa – markkina ehtii aina askeleen edelle.
Tämä yhdistelmä – uusia aineita, kasvavaa tarjontaa ja sääntelyä pakenevia muunnoksia – luo tilanteen, jossa käyttäjät altistuvat yhä useammin aineille, joiden vahvuudesta tai sisällöstä heillä ei ole varmuutta. Käyttäjä voi luulla ostavansa yhtä ainetta ja saavansa todellisuudessa moninkertaisesti vahvempaa, kun aineita merkitään harhaanjohtavasti. Tämä on ydinongelma, joka koskee koko nykyistä huumemarkkinaa – ei vain yksittäisiä aineita.
Mitä tälle pitäisi tehdä?
Tämä on se kysymys, joka minulle toistuvasti esitetään – ja vastaukseni on yksinkertainen, vaikka sen toteuttaminen ei ole: tarvitsemme täysvaltaisen päihdepolitiikan remontin. Yksittäiset toimenpiteet eivät riitä, kun kyseessä on rakenteellinen muutos koko huumemarkkinassa.
Konkreettisesti tarvitsemme ainakin seuraavat:
Käyttötilat. Valvotut tilat, joissa päihteiden käyttöä voidaan tarkkailla ja joissa apu on välittömästi saatavilla yliannostustilanteessa, pelastavat henkiä siellä, missä riski on suurin.
Ainetunnistuksen. Kun markkinalla liikkuu jatkuvasti uusia ja tuntemattomia aineyhdistelmiä, käyttäjien pitää voida saada tietoa siitä, mitä he todella ovat ostaneet ja käyttämässä. Tämä on erityisen ajankohtaista, kun esimerkiksi voimakkaita opioideja on löytynyt pillereistä, jotka on merkitty tavanomaiseksi kipulääkkeeksi – käyttäjä voi siis saada moninkertaisesti vahvempaa tai täysin eri ainetta kuin luulee.
Kattavan naloksoniohjelman. Naloksoni on vasta-aine, joka kumoaa opioidien – heroiinin, fentanyylin, nitatseenien – yliannostuksen vaikutuksen ja voi pelastaa hengen. Suomessa on valmisteilla lakimuutos, joka mahdollistaisi naloksonin anonyymin jakelun, ja lausuntokierros siitä on juuri päättynyt. Tämä on tärkeää, mutta toimiva naloksoniohjelma tarvitseen lainmuutoksen lisäksi tarvittavat resurssit sen totueuttamiseen ,niin että naloksonia aidosti päästään jakamaan koko Suomessa kaikille sitä tarvitseville vastikkeetta.
Näiden lisäksi tarvitsemme laajemmin haittoja vähentävää työtä kaikilla tasoilla: matalan kynnyksen palveluita, terveysneuvontaa ja hoitoonohjausta. Ja me tarvitsemme asennemuutosta siihen, että päihteitä käyttävä ihminen nähdään ensisijaisesti avun tarpeessa olevana ihmisenä – ei rikollisena.
Tahtotila: nolla huumekuolemaa
Kaiken tämän taustalla pitää olla selkeä yhteiskunnallinen tahtotila: nolla huumekuolemaa, kaikissa ikäryhmissä. Tämä ei ole utopistinen tavoite vaan suunta, jonka pitää ohjata kaikkea päätöksentekoa. Jokainen yliannostuskuolema on periaatteessa estettävissä oleva kuolema, ja meidän tehtävämme yhteiskuntana on rakentaa rakenteet, jotka tukevat tätä tavoitetta – käyttötilojen, ainetunnistuksen, naloksonin ja haittoja vähentävän työn kautta.
Heroiinin näkyminen isommin huumemarkkinoilla ei ole syy paniikkiin, mutta se on syy toimintaan. Se on yksi monista merkeistä siitä, että Suomen huumetilanne on muuttunut pysyvästi, ja että vanhalla työkalupakilla emme pysty vastaamaan uuteen tilanteeseen. Tarvitsemme rohkeutta tehdä asioita toisin – ennen kuin yhä useampi ihminen maksaa hinnan, jota emme voi hyväksyä.