Olen parhaillaan Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmän huumepolitiikan kurssilla. Pompidou-ryhmä tarjoaa tietoa, tukea ja ohjausta tehokkaiden ja inhimillisten huumepolitiikkojen luomiseksi yhdistämällä politiikan, käytännön ja tutkimuksen. Kurssi kestää vuoden 2025 loppuun ja sisältää kolme lähiviikkoa sekä niiden välillä suoritettavia tehtäviä. Sen tavoitteena on syventää ymmärrystä huumepolitiikasta, sen mekanismeista sekä niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat sen muotoutumiseen.

Kurssille on valittu edustajia eri maista, ja osallistujat edustavat monipuolisesti alan eri sektoreita: mukana on tutkijoita, politiikan asiantuntijoita, addiktioklinikoiden johtajia sekä huumeiden parissa työskenteleviä ammattilaisia.

Huumepolitiikan päämäärät

Huumepolitiikalla on kolme keskeistä tavoitetta:

1. Suojella kansanterveyttä ja turvallisuutta
2. Ehkäistä nuoria aloittamasta psykoaktiivisten aineiden käyttöä, jotka voivat haitata heidän kehitystään
3. Pitää rikolliset ja laiton markkina erossa huumekaupasta

Ensimmäinen päivä: perusteista liikkeelle

Ensimmäinen kurssipäivä käynnistyi perusteista: ennen kuin voidaan keskustella huumepolitiikasta, on ymmärrettävä, mistä ylipäätään on kyse. Kuuntelimme luentoja addiktion mekanismeista – sen synnystä aivoissa, neurobiologiasta sekä siitä, mitä todella tapahtuu kehossa ja mielessä, kun ihminen käyttää huumeita.

Tiede ja päätöksenteko: kuinka rakentaa silta?

Yksi päivän keskustelunaiheista oli, miksi huumepolitiikka ei perustu riittävästi tutkimusnäyttöön, vaikka sitä on runsaasti saatavilla. Suomessa päättäjät eivät näytä nojaavan tieteellisiin faktoihin tehdessään poliittisia päätöksiä. Keskustelimme siitä, kuinka tieteen ja politiikan välille voitaisiin rakentaa vahvempi yhteys. Tieteen ymmärrettäväksi tekeminen on avainasemassa, sillä ihmiset uskovat siihen, minkä he ymmärtävät. Ongelma on kansainvälinen, eikä siihen ole helppoa ratkaisua.

Historia osoittaa: huumeita on aina ollut ja tulee aina olemaan

Sukelsimme myös huumaavien aineiden historiaan. Fakta on, että niitä on käytetty kautta historian ja niiden käyttö jatkuu tulevaisuudessakin. Siksi on vastuutonta tehdä politiikkaa, joka pohjautuu nollatoleranssiin eikä huomioi tätä todellisuutta. Huumeet kehittyvät nopeasti, ja uusia muuntohuumeita syntyy jatkuvasti. Huumepolitiikan tulisi olla ennaltaehkäisevää ja haittoja vähentävää, ei pelkästään reagoivaa.

Suojaavat ja riskitekijät huumeiden käytön taustalla

Päivän lopuksi kävimme läpi tekijöitä, jotka joko lisäävät riskiä huumeiden käytön muodostumisesta addiktioksi tai suojaavat siltä.

Riskiä lisääviä tekijöitä:

• Ylisukupolvinen päihteiden käyttö
• Heikko sosioekonominen tausta ja alhainen koulutustaso
• Yksinäisyys ja traumakokemukset
• Ympäristön vaikutukset, sodat ja konfliktit

Suojaavia tekijöitä:

• Korkea koulutustaso ja sen saavutettavuus
• Sukupuolisensitiiviset päihdeohjelmat
• Perheiden varhainen tuki
• Tehokkaat ja varhaiset interventiot
• Saavutettavat ja oikea-aikaiset terveys-, päihde- ja mielenterveyspalvelut

Huomionarvoista oli, että vaikka huumepolitiikassa usein korostetaan nuorten suojelemista ja heille suunnattua ennaltaehkäisyä, tutkimukset eivät tue ajatusta, että vain nuorilla olisi merkittävä riski ajautua käyttäjiksi tai addiktoitua.

Tätä taustaa vasten on huolestuttavaa, että Suomen hallituksen linjauksissa keskitytään ainoastaan nuorten huumekuolemien ehkäisyyn. Tällä hetkellä kaupungit ja hyvinvointialueet voivat hakea rahoitusta vain alle 25-vuotiaiden huumekuolemien ehkäisyyn, vaikka tyypillisin huumeiden käyttäjä Suomessa on 35–40-vuotias. Huumepolitiikan ja ennaltaehkäisevän toiminnan tulisi huomioida koko väestö, ei vain nuoret.

Huumepolitiikka on monimutkainen ja monitahoinen ilmiö, jonka ymmärtäminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa – juuri sitä tämä kurssi tuntuu tarjoavan.