Nyt kun eduskuntavaalit ovat ohi ja viimeisetkin tarkastuslaskennat valmistuneet, on aika hieman tarkastella kampanjaani. Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia teitä, jotka tuitte minua tavalla tai toisella ja tietenkin myös kaikkia minua äänestäneitä. Vaikka vaalien lopputulos olikin suurilta osin pettymys, henkilökohtaisesti olen tyytyväinen erittäin lyhyestä ja käytännössä yksityisten ihmisten lahjoituksilla toteutetusta kampanjasta. Jokainen saamastani 586:sta äänestä on minulle merkki siitä, että ajamani asiat ovat tärkeitä ja edustamiani arvoja tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän.

Tavoitteeni tässä kampanjassa oli siis puhua niiden puolesta, joiden ääntä ei yleensä kuunnella. Tässä myös onnistuin kun pääsin puhumaan nykyisestä päihdepolitiikasta, sen tehottomuudesta ja vaikutuksista ihmisiin sekä mahdollisista ratkaisuista. Valitettavasti aihe ei saanut laajempaa huomiota kansallisella tasolla, vaikka se koskettaa suoraan tai välillisesti valtavaa määrää suomalaisia. Olen kuitenkin onnistunut herättämään keskustelua paikallisesti aiheesta ja tästä onkin hyvä jatkaa.

Kampanjani aikana sain myös mahdollisuuden käydä keskusteluita nuorten asemasta nyky-yhteiskunnassa, heidän tulevaisuudestaan ja siitä miten kohtelemme nuoria. Vaalien aikaan julkinen keskustelu nuorista valitettavasti keskittyi varsin yksipuolisesti lähinnä nuorisorikollisuuden sekä pahoinvoinnin korostamiseen. Itse toivon ja pyrin jatkossa siihen, että nuorista ja heidän haasteistaan keskustellaan moniulotteisesti ja ratkaisukeskeisesti.

Olen pettynyt myös siihen, että kulttuuripolitiikkaa ei juurikaan käsitelty vaalikeskusteluissa. Tarvitsemme kulttuuria ja taidetta entistä enemmän nyt kun yhteiskuntamme navigoi kriisien keskellä ja sen merkitys on paljon suurempi kuin satunnainen teatteriesitys tai konsertti. Kulttuurilla on ainutlaatuinen kyky vaikuttaa yhteiskuntarakenteisiin. Se pystyy samaan aikaan sekä tarkastelemaan yhteiskuntaa kriittisesti että antamaan sille elinvoimaa.

Sain myös oppia lisää maahanmuuttopolitiikasta ja sen solmukohdista. Nykyinen maahanmuuttopolitiikkamme perustuu ulkomaalaislakiin, ja se tekee nykytilanteesta maahanmuuttajalle erittäin vaikean ja kankean. Tämän byrokratian suoraviivaistaminen onkin ensimmäinen askel kohti maahanmuuttajien aseman parantamista.

Haluan lopuksi todeta, että olen ylpeä siitä, että sain osallistua tähän tärkeään demokraattiseen prosessiin ja pääsin edistämään keskustelua aiheista, joista usein mieluummin vaietaan. Mutta tämä työ ei pääty vaaleihin, vaan nyt se vasta alkaa, ja vain yhdessä tekemällä voimme saavuttaa tavoitteemme paremmasta tulevaisuudesta. Haluankin rohkaista kaikkia osallistumaan aktiivisesti rakentamaan reilumpaa huomista kaikille, ei vain harvoille.