Olen työskennellyt koko aikuisikäni marginaalissa elävien ihmisten parissa. Tähän joukkoon on kuulunut niin lapsia, nuoria kuin aikuisia, elämän eri vaiheista ja tilanteista.

Vuodet Yhdysvalloissa ja Englannissa saivat minut näkemään suomalaisen hyvinvointivaltion vahvuudet ja erityispiirteet. Mutta vaikka elämmekin vielä hyvinvointivaltiossa, en voi sulkea silmiäni siltä, miten Suomessa kohdellaan kaikista heikoimpia. Marginaaliin jäävien ihmisten elämäntilanteet ovat epätasa-arvoisia eikä valtion tarjoama apu yletä aina heidän luokseen.

Viimeiset kolme vuotta olen työskennellyt päihteitä käyttävien ihmisten parissa. Olen kohdannut heitä ja saanut kuulla heidän elämästään. Olen nähnyt käytännössä, miten suomalainen päihdepolitiikka toimii. Olen seurannut vierestä heidän taisteluaan paremman huomisen puolesta ja nähnyt miten epäoikeudenmukaisesti järjestelmämme heitä kohtelee.

Huumekuolemaluvut ovat olleet nousussa jo usean vuoden ajan. Viime syksynä Suomi nousi Euroopan alle 25-vuotiaiden huumekuolemien kärkeen. Vuonna 2021 Suomessa menehtyi huumeisiin 287 ihmistä.

Vuosi sitten kirjoitin ystäväni kanssa kansalaisaloitetteen, joka vaatii lakimuutosta, jotta käyttötilaa voitaisiin pilotoida Suomessa. Aloitteen myötä päihdepolitiikka ja huumekuolemat nousivat hetkellisesti suureksi keskustelunaiheeksi. Myös THL julkaisi oman toimenpidelistansa huumekuolemien torjumiseksi. Huumeiden käyttöhuoneet olivat yksi seitsemästä ratkaisuehdotuksesta. Siitä huolimatta poliittista tahtotilaa asioiden korjaamiseksi ei ole löytynyt, eivätkä poliitikot löydä rohkeutta edistää parannuksia. Päihdepolitiikasta vaikeneminen tuntuu olevan koko eduskunnan valitsema tie. Samaan aikaan huumeiden käyttö lisääntyy ja haitat koskettavat yhä useampaa.

Lähdin ehdolle, koska koen vahvasti Suomen päihdepolitiikan kaipaavan ravistelua. Emme kuule tarpeeksi heidän ääntä, joita nykyinen lainsäädäntö koskee. Nykyinen politiikka ei vastaa päihdeongelmaisten ihmisten tarpeisiin eikä tue heitä parempaan elämään.

Tänä keväänä tahdon, että puhumme asioista niiden oikeilla nimillä. Vaikka päihdepolitiikka on itselleni yksi tärkeimmistä teeseistä, olen työni kautta perehtynyt myös muun muassa nuorten pahoinvointiin ja maahanmuuttopolittiikkaan.

Päihdepolittiikka, nuoret ja maahanmuuttopolitiikka ovat kaikki valikoituneet kärkiteemoiksini siksi, että niitä yhdistää marginaalissa olevat ihmiset. He, joiden ääniä ei ehkä osata tai haluta kuulla. Haluan olla se ääni, joka vie heidän äänensä eduskuntaan. Heillä on viesti, ja se pitää kuulla julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa. Haluan olla rakentamassa hyvinvointivaltiota joka ottaa jokaisen huomioon ja jossa apu kuuluu kaikille, taustaan ja elämäntilanteeseen katsomatta.