Asunnottomien yö nosti taas asunnottomuuden näkyviin. Asunnottomien määrä on kasvanut Suomessa kahtena vuonna peräkkäin, ja mukana on yhä enemmän nuoria ja naisia. Kun päivän kunniaksi sytytyety lyhdyt sammuvat, ongelmat eivät katoa. Asunnottomuudesta on puhuttava ja sen eteen on tehtävä työtä vuoden jokaisena päivänä, ennen kuin ihmiset ehtivät luovuttaa.
Lauantaina 17. lokakuuta vietettiin Asunnottomien yötä. Eri puolilla Suomea kokoonnuttiin toreille, puistoihin ja kaduille muistuttamaan, että asunnottomuus on totta tässä ja nyt myös meidän naapurustoissamme, meidän kaupungeissamme.
Asunnottomien yö on äärimmäisen tärkeä tapahtuma. Se nostaa joka vuosi esiin ihmiset, jotka muuten jäävät helposti näkymättömiksi. Sen taustalla on vuosikymmenten pitkäjänteistä ja sitkeää järjestötyötä: vapaaehtoisia, työntekijöitä ja kokemusasiantuntijoita, jotka ovat pitäneet asiaa esillä silloinkin, kun se ei ole ollut otsikoissa. Siitä kuuluu heille iso kiitos.
Asunnottomuus kasvaa taas
Pitkään Suomi oli Euroopan poikkeus: asunnottomuus väheni yli kymmenen vuotta putkeen. Nyt suunta on kääntynyt. Marraskuussa 2025 Suomessa oli 4 579 yksin elävää asunnotonta – 773 enemmän kuin vuotta aiemmin, kasvua noin 20 prosenttia. Asunnottomuus on lisääntynyt nyt kahtena vuonna peräkkäin.
- Pitkäaikaisasunnottomia oli 1 306, kasvua 28 % – ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.
- Alle 25-vuotiaita oli 761, kasvua lähes 40 %.
- Naisia oli 1 023, kasvua 24 %.
- 758 ihmistä yöpyi ulkona, porraskäytävissä tai ensisuojissa.
- Lisäksi 2 945 ihmistä majaili tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten nurkissa.
Ja tässä ovat vain he, jotka näkyvät tilastoissa. Piiloasunnottomuutta on enemmän kuin arvaammekaan. Näidenkin lukujen takana on aina jonkun elämä, ihminen, jolla ei ole omaa ovea, jonka voisi sulkea.
Yksi päivä ei riitä
Asunnottomuus, osattomuus ja ne yhteiskunnan ongelmat, jotka ajavat yhä useamman ihmisen ilman kotia, eivät katoa sunnuntaiaamuna, kun lyhdyt on sammutettu ja kyltit kerätty pois. Ne ovat täällä myös maanantaina, ensi viikolla ja ensi kuussa.
Siksi emme voi ajatella, että yksi päivä vuodessa riittää. On hyvä, että asunnottomuudesta puhutaan ja sen eteen tehdään asioita Asunnottomien yönä. Mutta siitä pitää puhua myös vuoden jokaisena muuna päivänä.
Ihmisten tilanne ei muutu, ellei sitä muuteta. Muutokset eivät tapahdu yhdessä päivässä , eivätkä edes yhdessä viikossa tai kuukaudessa.
Hallituksen heikennykset ihmisten sosiaaliturvaan ja perustoimeentuloon ovat pakottaneet liian monen ulos kodeistaan ja ajaneet ihmisiä ahdinkoon. Tämä syy-seuraussuhde on tunnustettava ja nähtävä. Järjestöleikkaukset vievät nyt pohjaa niiltä viimeisiltäkin turvaverkoilta, joihin asunnoton ihminen on voinut turvautua kun kaikki muu on kadonnut. Nyt sekin turvaverkko harvenee entisestään.
Kun ihminen lakkaa yrittämästä
Suomi on tilanteessa, jossa työttömyys, syrjäytyminen, asunnottomuus ja päihteiden käyttö kasvavat koko ajan. Nämä eivät ole erillisiä ilmiöitä. Ne kietoutuvat toisiinsa ja ruokkivat toisiaan.
Osattomuuden kokemukset ja yhteiskunnasta syrjään jättäminen ajavat ihmisiä elämään omien lakiensa mukaan niin sanottuna varjoyhteiskuntana. Se on maailma, jossa viralliset palvelut eivät tavoita ja jossa luottamus yhteiskuntaan on jo mennyt.
Jos ihmistä tarpeeksi nöyryyttää ja hylkii, hän lakkaa myös haluamasta yrittää. Hän alkaa elää omien sääntöjensä mukaan. Ja silloin me olemme yhteiskuntana jo myöhässä.
Ei odoteta ensi lokakuuhun
Asunnottomuus ei ole luonnonilmiö, vaan seurausta päätöksistä ja päätöksillä sen voi myös korjata. Suomi on jo kerran näyttänyt, että asunnottomuutta voi vähentää, kun siihen sitoudutaan pitkäjänteisesti.
Sama sitoutuminen tarvitaan nyt. Kohtuuhintaisia asuntoja, matalan kynnyksen palveluita ja päihdetuen ja asumisen yhdistämistä. Ja ennen kaikkea sitä, että ihminen kohdataan ihmisenä – ei ongelmana, joka siirretään luukulta toiselle.
Ihmiset tarvitsevat toimeentuloa ja uskoa huomiseen.
Asunnottomuudesta kärsivät tarvitsevat puolestapuhujia, vuoden jokaisena päivänä.
Asunnottomien yö sytytti lyhdyt tietoisuuden herättämiseksi. On meidän tehtävä pitää ne palamassa koko vuoden.