Viime viikolla valmistui huumeiden käyttötilakokeilua koskeva selvitys, jota on odotettu jo liian pitkään. Siitäkin huolimatta, että Helsingin kaupunki oma-aloitteisesti teki esityksen erillislainsäädännöstä jo vuonna 2019, mitään poliittista tahtotilaa asian edistämiseksi ei ollut.

Otan osan kunniasta siitä, että edes tämä selvitys saatiin aikaiseksi: Olin kirjoittamassa huumeiden käyttötiloja koskevaa kansalaisaloitetta, joka keräsi vaadittavat 50 000 nimeä ja enemmänkin. Tämä herätti vihdoin myös sosiaali- ja terveysministeriön huomaamaan, että suomalaiset haluavat parempaa, tehokkaampaa ja inhimillisempää päihdepolitiikkaa.

Mitä monta kuukautta kestänyt selvitystyö sitten tuotti?

Ei juuri mitään uutta, valitettavasti. Pakko ihmetellä, miten Aki Lindénin käynnistämä, virkamiesvalmisteluna toteutettu selvitys kesti monta kuukautta ja tuotti lopulta näin vähän mitään sellaista, mitä me päihdealan ammattilaiset emme olisi jo tienneet.

Selvitysryhmä kartoitti, mihin lakeihin tulisi tehdä muutos, ja millaisia muutosten vaikutus olisi muihin lakeihin. Tästä on runsaasti myös kansainvälisiä esimerkkejä, ovathan käyttötilat käytössä jo ympäri Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat Pohjoismaat, joissa niille ei ole vielä annettu mahdollisuutta.

Käyttöhuonekokeilun käynnistäminen edellyttäisi lakia, jonka perusteella käyttöhuoneessa tapahtuva huumausaineen käyttö ja hallussapito eivät olisi rikoksia, tai ainakaan niistä ei tuomittaisi rangaistukseen.

Selvitystyöryhmä nosti esiin kaksi vaihtoehtoa:

“Käyttöhuonelaki” työnimellä kulkevan esityksen, joka linjaisi käyttöhuoneessa tapahtuvan huumausaineen käytön pois huumausaineen käyttörikoksesta. Näin koko rikoslakia ei tarvitsisi muuttaa sen osalta. Toinen vaihtoehto on muuttaa rikoslain 50 luvun seitsemättä pykälää. Siinä olisi mahdollista säätää huumausaineen käyttörikoksen tuomiotta jättäminen tai syytteen nostamatta jättäminen, jos käyttö on tapahtunut lain mukaisessa käyttöhuoneessa. Käyttö ja hallussapito olisivat edelleen rikoksia, ja periaatteessa poliisilla olisi yhä velvollisuus puuttua käyttötiloissakin tapahtuviin rikoksiin. Tämä siis kuormittaisi poliisia ja oikeuslaitosta.

Selvityksen mukaan paras ratkaisu olisi säätää käyttöhuoneita varten oma erillislaki, joka ottaisi huomioon myös toiminnan järjestäjätahon, henkilökunnan määrän sekä koulutuksen.

Erillislain puolesta puhuu myös se, että käyttöhuonepalvelu määrittyy sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistelmäksi: yleislakina näiden alojen lait sopivat huonosti käyttöhuonelain pohjaksi.

Työryhmän mukaan haasteena olisi erityisesti yhdenvertaisuuslain toteutuminen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että palvelun tuottajan roolia, maksajaa sekä palvelun asiakasryhmää tulisi harkita hyvin tarkasti. Palvelua ei voisi tuottaa vain Helsingissä helsinkiläisille, vaan sen tulisi olla kaikille avointa.

Nyt meillä on siis selvitys, joka olisi muutenkin täytynyt tehdä viimeistään eduskuntavaalien jälkeen. Aiomme jättää kansalaisaloitteen seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi.

Tämä oli myös poliittista peliä: Ennen mediahuomiota ja suuren yleisön kääntymistä käyttötilakokeilun kannalle ehdotus oli torpattu sillä perusteella, että sitä ei ole mainittu hallitusohjelmassa.

Seuraavaksi tarvitsemme konkreettisia tekoja.

Kertauksen vuoksi: Tilanne on huolestuttava. Huumausaineiden valvotut käyttötilat eivät ole taikasauvan heilautus, joka kääntää hälyttävät huumekuolemaluvut laskuun.

Se on kuitenkin kansainvälisesti toimivaksi todettu tapa saada yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia avun piiriin, tarjota hoitoonohjausta sekä kyllä, ehkäistä myös yliannostuskuolemia.

Vaikka Suomessa tällä hetkellä kuolemaan johtavat käyttötilanteet ovat suurelta osin sekakäytön aiheuttamia, tilanne on herkkä. Huumemarkkinat elävät muun maailmantilanteen mukana, ja esimerkiksi yhden aineen saatavuuden katkeaminen johtaa helposti toisen aineen uusiin markkinoihin. Siinä vaiheessa, kun kaduilla on uusi huumausaine, on liian myöhäistä alkaa miettiä toimenpiteitä.

Vaikenemisen kulttuuri on aika katkaista. Lupaankin tehdä kaikkeni käyttötilojen laillistamiseksi, mikäli minut valitaan eduskuntaan. Alla vielä muutama lukusuositus artikkeleista, jotka avaavat laajemmin tilanteen vakavuutta sekä sitä, mitä voimme yhteiskuntana tehdä:

• OTKES: Suomessa kuolee liikaa nuoria huumeisiin
• THL: Huumekuolemien ehkäisyn Suomen malli
• Ruiskuhuumejäämätutkimus
• Tutkimus: Opioideihin kuolleista vain harva oli korvaushoidossa – erityisesti nuorten huumeidenkäyttäjien hoitoon pääsyä tulisi helpottaa (THL)
• Tilastokeskus: Huumausaineisiin kuolleet 2021
• EMCDDA: Euroopan huumeraportti