Helsingin Sanomien uutisessa (10.3.2025) haastateltiin huumeita käyttäviä ihmisiä, jotka suhtautuivat kriittisesti käyttötiloihin. Toisin kuin uutinen antoi ymmärtää, tämä ei ole päihdetyön ammattilaisille yllättävää – myös huumeita käyttävien keskuudessa mielipiteet käyttötiloista jakautuvat puolesta ja vastaan. Negatiivinen suhtautuminen kumpuaa kuitenkin usein vääristä mielikuvista siitä, mitä käyttötilat todella ovat ja millaisia palveluja niihin kuuluu.

Käyttötila ei ole pelkkä paikka, jossa voi käyttää huumeita valvotusti. Se on osa matalan kynnyksen palveluketjua, jossa ihmiset voivat olla turvassa yliannostuksilta, saada puhtaita käyttövälineitä ja kohdata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ilman pelkoa leimautumisesta tai rangaistuksista. Käyttötilassa ei myydä huumeita eikä rohkaista niiden käyttöön – päinvastoin, se tarjoaa mahdollisuuden ohjautua muihin palveluihin, kuten terveydenhuoltoon ja vieroitushoitoon, silloin kun ihminen on siihen valmis. Käyttötila on stigmaton palvelu, joka mahdollistaa huumeiden käytön puheeksioton ja sitä kautta haittojen vähentämisen. Se ei välttämättä estä yliannostuksia, mutta siellä niihin voidaan reagoida välittömästi. Esimerkiksi Oslon käyttötilassa raportoitiin ennen pandemiaa vuosittain 300 yliannostusta, joista yksikään ei johtanut kuolemaan. Käyttötilat ovatkin laajemmassa mittakaavassa huumehaittojen ehkäisykeskuksia.

On tärkeää ymmärtää, ketä käyttötilat ensisijaisesti auttaisivat. Ne eivät ole ensisijaisesti suunnattu satunnaisesti huumeita käyttäville tai niille, jotka jo hyödyntävät terveys- ja sosiaalipalveluita. Käyttötilojen tarkoitus on tavoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset – ne, joita mikään muu palvelu ei tällä hetkellä saavuta. Moni heistä ei hakeudu päiväkeskuksiin, terveydenhuoltoon tai päihdehoitoon ennen kuin tilanne on kriittinen. Juuri siksi käyttötilojen kaltainen matalan kynnyksen kohtaamispaikka on niin tärkeä. Maailmalta saatujen esimerkkien perusteella juuri nämä ihmiset voidaan tavoittaa käyttötilojen avulla.

On myös ristiriitaista kysyä käyttötilojen tarpeellisuudesta niiltä huumeita käyttäville, jotka jo hyödyntävät jotain palvelua. Kokemukseni mukaan ne, jotka suhtautuvat kielteisesti käyttötiloihin, eivät usein edes tiedä, mitä kaikkea palvelukokonaisuuteen kuuluu. Olen käynyt lukemattomia keskusteluja huumeita käyttävien ihmisten kanssa tästä aiheesta, ja lähes poikkeuksetta heidän suhtautumisensa muuttuu, kun heille kerrotaan käyttötilan koko konsepti. “Jos tuo kaikki olisi mukana, niin totta kai se pitäisi perustaa.” Tämä kertoo siitä, että kyse ei ole aidosta vastustuksesta vaan siitä, että käyttötiloista liikkuu edelleen virheellistä tietoa.

Käyttötilat eivät ole ratkaisu kaikkiin huumehaittoihin, mutta niiden hyödyistä on vahvaa kansainvälistä näyttöä. Ne ehkäisevät huumeiden aiheuttamia haittoja, vähentävät julkista huumeiden käyttöä, estävät tartuntatautien leviämistä ja luovat siltoja muihin palveluihin. Monissa maissa niiden toimivuus on jo todistettu. Suomessa keskustelua kuitenkin varjostavat edelleen vanhentuneet käsitykset ja pelot, jotka eivät perustu todellisuuteen.

Siksi on tärkeää keskustella käyttötiloista faktoihin, ei pelkkiin mielikuviin, perustuen. Jos haluamme aidosti vähentää huumekuolemia ja parantaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa, käyttötilat ovat yksi askel oikeaan suuntaan.

Oheisessa kuvassa on esimerkkejä siitä, millaisia palveluja valvottu käyttötila voisi tarjota huumeiden käyttäjille: