Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisi olla oikeus tasavertaisiin mahdollisuuksiin harrastaa, oppia ja kasvaa turvallisessa ympäristössä – riippumatta perheen varallisuudesta tai taustasta. Helsingissä on otettu käyttöön Harrastamisen Suomen malli, mutta järjestelmän monimutkaisuus ja saavutettavuusongelmat asettavat erityisiä haasteita vähävaraisille perheille. Miten kaupunki voisi varmistaa aidosti yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa ja ehkäistä syrjäytymistä, jotta jokainen lapsi voi rakentaa valoisampaa tulevaisuutta?

Harrastaminen on merkittävä osa lapsen ja nuoren hyvinvointia. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia uusia taitoja, rakentaa itseluottamusta ja solmia sosiaalisia suhteita. Helsingissä on käytössä Harrastamisen Suomen malli, joka tarjoaa lapsille ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Käytännössä sen hyödyntäminen kuitenkin nojaa vahvasti vanhempien aktiivisuuteen ja mahdollisuuksiin.

Usein lapsille tarjolla olevat harrastukset eivät ole logistisesti saavutettavia tai ne eivät tue lapsen kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Ryhmät täyttyvät nopeasti, ja vanhempien on osattava navigoida monimutkaisissa varausjärjestelmissä useilla eri sivustoilla. Tämä aiheuttaa erityisiä haasteita vähävaraisille perheille ja niille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty seuraamaan järjestelmän vaatimuksia.

Jos harrastus ei ole helposti saavutettavissa, menetetään tärkeitä mahdollisuuksia tukea nuoren kasvua ja kehitystä. Tämän vuoksi Helsingin on kehitettävä harrastusmalliaan siten, että kaikki lapset ja nuoret voivat osallistua heitä aidosti kiinnostaviin ja heille saavutettaviin harrastuksiin. Esimerkiksi koulujen ja harrastusryhmien yhteistyö voisi mahdollistaa sen, että harrastukset järjestetään koulupäivän yhteydessä tai helposti saavutettavissa olevissa paikoissa.

Samalla on huomioitava, että nykyiset palvelut eivät aina tavoita kaikkia nuoria, erityisesti eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevia. Näille nuorille ja heidän perheilleen on tarjottava kohdennettua tukea ja tiedotusta, jotta he löytävät tarjolla olevat palvelut ja saavat niistä kaiken hyödyn. Kieli- ja kulttuurierot eivät saa muodostaa esteitä, vaan kaupunki voi esimerkiksi tarjota käännöspalveluita ja kulttuurisensitiivistä ohjausta. Lisäksi nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten on tärkeää ymmärtää eri taustojen erityispiirteet ja huomioida ne työssään.

Turvallinen koulu- ja elinympäristö on myös keskeinen osa nuorten tukemista. Kouluissa tulee olla selkeät toimintamallit kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Kiusaaminen heikentää lasten itsetuntoa ja oppimismahdollisuuksia sekä voi jättää pysyvät arvet loppuelämäksi. Helsingissä on varmistettava, että jokainen lapsi voi tuntea itsensä turvatuksi koulussaan ja saada tarvitsemansa tuen. Lisäksi turvallisella ympäristöllä voidaan ehkäistä nuorten jengiytymistä, joka usein kumpuaa ulkopuolisuuden kokemuksista ja turvattomuudesta.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että Helsingin kaupungin on taattava riittävät resurssit oppilashuollolle, kuten kuraattori- ja koulupsykologipalveluille, jotta lapset ja nuoret saavat apua ajoissa.

Yhdenvertainen pääsy harrastuksiin, kohdennettu tuki eri taustoista tuleville nuorille ja turvallinen kouluympäristö ovat sijoituksia tulevaisuuteen. Ne luovat perustan lasten hyvinvoinnille, vahvistavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja rakentavat pohjan elinvoimaiselle Helsingille, jossa kaikilla lapsilla on mahdollisuus menestyä ja saavuttaa täysi potentiaalinsa.