Kun puhe korvaa teot
Sisäministeri Mari Rantanen totesi hiljattain Demokraatti-lehdessä, että Suomessa on liian päihdemyönteinen puhetapa. Samalla hallitus ajaa määrätietoisesti alkoholin kotiinkuljetuksen sallimisesta, eli päätöstä, joka ei varsinaisesti ole viesti tiukentuvasta päihdepolitiikasta vaan päinvastoin viesti täydellisestä kasinaismoralismista alkoholin ja huumeiden välillä. On vaikea olla näkemättä ristiriitaa siinä, että huumekriisin syitä etsitään “liian myönteisestä keskustelukulttuurista”, kun samaan aikaan alkoholipolitiikkaa vapautetaan.
Huumekeskustelun kääntäminen siihen, että puhumme huumeista “liian lempeästi”, on sekä laiskaa että harhaanjohtavaa. Suomen huumetilanne ei ole kärjistynyt siksi, että joku olisi valinnut liian pehmeät sanat. Tilastot ovat kertoneet jo vuosia karua kieltään: huumekuolemissa olemme Euroopan kärjessä, hoitoon pääsy on monille vaikeaa heidän kuntoonsa nähden, ja ongelmat kasaantuvat yhä nuorempiin ikäluokkiin. Asiantuntijat ovat toistuvasti varoittaneet kehityksestä ja esittäneet konkreettisia ratkaisuja sen hillitsemiseksi. Nyt olemme juuri siinä tilanteessa, josta on varoitettu – eikä mikään viittaa siihen, että tilanne paranisi ilman suunnanmuutosta.
Silti keskustelu palaa kerta toisensa jälkeen siihen, miten “pitäisi puhua”. Pelottelulla, moraalisella paheksunnalla ja tiukemmilla rangaistuksilla ei ratkaista ongelmaa, joka on ennen kaikkea sosiaalinen ja inhimillinen. Puhe ei poista juurisyitä, ei pahoinvointia, ei mielenterveyden haasteita, ei hoitoon pääsyn vaikeuksia eikä ylisukupolvista köyhyyttä.
Negatiivinen puhetapa ei rakenna hoitopaikkoja eikä tue toipumista. Se voi sen sijaan lisätä stigmaa, estää ihmisiä hakemasta apua ja syventää häpeän kierrettä, jossa päihteidenkäyttäjä jää yksin.
Jos haluamme todella ratkaista huumekriisin, meidän on siirrettävä katse pois puheesta ja sanoista ja keskityttävä tekoihin. Tarvitsemme resursseja hoitoon, matalan kynnyksen palveluja, haittoja vähentävää työtä, ennaltaehkäisyä ja yhteiskunnallisia ratkaisuja, jotka pureutuvat ongelmien juurisyihin. Sillä huumekriisiä ei puhuta pois. Se ratkaistaan teoilla, ei syyttävillä sanoilla.
Demokraatti: “Kaikki myönteinen puhe pois” – tätä huumetermiä ministeri Rantanen ei hyväksy